kritiikki

Kritiikki-kirjallisuuslehti

Julkaisija:
Nuoren Voiman Liitto

Fredrikinkatu 23 D 4

00120 Helsinki

p. (09) 628966

y-tunnus: 0215237-4

Päätoimittaja:

Martti-Tapio Kuuskoski;

p. 044 307 4652

mtkuuskoski(at) nuorenvoimanliitto.fi

Ilmestymistiheys:

2 kertaa vuodessa,

syksyisin ja keväisin

Irtonumeron hinta:

8 euroa

Lehden koko:

A5 (148 x 210 mm)

Lehden sivumäärä:

128 s. (avausnumero 144 s.)

Värillisyys:

kannet 4/4, sisus 1/1

Sidonta:

liimasidonta

Paperi:

Novatech easymatt 250 g (kannet);

Novatech easymatt 90 g (sisus)

Painopaikka:

Kalevaprint, Oulu

Kritiikki II (kevät 2010)

PÄÄKIRJOITUS

Kritiikin maailmanaika

Tämänkertaisessa Kritiikin numerossa – jos nyt ajatellaan akselia runous-proosa – painotus näyttäisi kallistuvan hivenen runouden suuntaan. Lasten- ja nuortenkirjoistaan tunnettu Hannele Huovi on numeromme kirjailijahaastateltava, ja nimenomaan runoilijana. Kirja-arvosteluissa nostetaan esiin monentyyppistä runoutta, monilta puolilta maapalloa.

Ennen kaikkea kriittisessä tarkastelussa ovat kuitenkin erilaiset runouden hybridit. Kirjallisuudentutkija Kai Mikkonen tarkastelee esseessään kolmea uutta suomalaista runoteosta, joissa kielellinen ilmaisu kohtaa kuvan tavalla tai toisella, miksei kolmannellakin. Runoilija Henriikka Tavin arvioitavana on taas yksi ensimmäisistä suomalaisista videorunokokoelmista (ellei ensimmäinen). Kirjallisuudelle uusia uria puhkoo myös Markku Eskelinen digitaalista sanataidetta käsittelevässä väitöskirjassaan, jonka ansioita arvioi tutkija Juri Joensuu.

Kirjallisuudella – oli sitten kyseessä runous tai proosa – on pyrkimys ylittää kielellisen ilmaisun rajoja, joko aivan uusin välinein tai hieman perinteisemmin, ”paperialustaisin” keinoin. Tämä kertoo lannistumattomasta taiteellisen luomisen halusta. Kuten numeromme suurennuslasisitaatti vasemmalla vihjaa (kirjoittaja tunnistettaneen?), elämme kuitenkin jo olennaisesti suuren taiteen jälkeistä aikakautta. Elämme kritiikin ja mielipiteiden aikaa. Eräänlainen tunkio tämäkin, kuten Timo K. Mukka lehden avausrunossa ”Musta Hermanni” ja kirjoituksessaan ”Arvostelusta” huomioi.

Mukan vaatimus kirjallisuus- ja taidekriitikolle kuuluu: ”Arvostelijan tulisi olla henkisesti arvosteltavansa yläpuolella, mikä merkitsee sitä, ettei kuka tahansa voi arvostella kenen tahansa teosta.” Kohtuullinen vaatimus, ehkä. Voimme kuitenkin – mikäli olemme riittävissä määrin kotouttaneet romanttisen taidenäkemyksen itseemme – kysyä, mitä taidetta se sellainen olisi, jonka yläpuolelle kaiken maailman kriitikonroikaleet voisivat henkisesti asettua.

Hyvä ristiriita, taiteen ja kritiikin perus-agon! Kunhan jalat pysyvät maassa, samalla kun rakennetaan taivaita. Tätä taiteen ja kritiikin välistä henkistä kilvoittelua pidettäköön voimissaan.

Martti-Tapio Kuuskoski

Päätoimittaja

Pääkirjoitus

Nro I (syksy 2009): Kritiikki rantautuu

Nro II (kevät 2010): Kritiikin maailmanaika

Kritiikin avausruno

Nro I: Pauliina Haasjoki: Olen nähnyt unia joissa pelastan kirjoja

Nro II: Timo K. Mukka: Musta Hermanni

Panu Hämeenahon pilapiirros

Nro I: Realismi

Nro II: Punainen Linna

Sisällysluettelo