Timo K. Mukka

Musta Hermanni

Harakka Hermanni rupesi runoilijaksi

ja lennähti aidanpylvääseen,

ja katseli sieltä: Mitä on tunkiossa vikaa?

Ja lausui kohta säkeitä sulia kaksi:

Kas, runo muotoutuu aivoissa tuota pikaa

jos varpaitten välissä hieman on likaa,

ja niskalla taipumus nitkahtaa asentoon ylvääseen.

Harakka Hermanni sanoiksi lausui ja loihti

ja julkitoi vanhan pappisvihan:

Veljet, ruokaa te etsitte tunkioista!

mutta milloinkas järjen liekki paskasta soihti!

milloinkas kyltyy vatsa torakoista

kun toiset nauttivat jyvistä ja voista!

ja syövät kaiken rasvan ja lihan!

Toverit, juttuun on saatava muutos

- ruvetkaa harakkaveljet papeiksi

harakkain suvulla valmiit on valkeat liperit:

joka sorkka vain papiksi - loppuu ruoan puutos!

Vuorineuvokset teille on parhaat kaverit

ja rahaksi muuttuu kaikki paperit

- katsotaan, jäävätkö leivät kapeiksi.

Puhukaa seurakunnille pötyä silkkaa

vaivatkaa synnin tuskaan ja tuntoon.

Ja perikää kurjilta joka sanasta raha

ja hyökätkää kimppuun jos joku hulluutta pilkkaa!

Kas tärkeintä ei ole henki vaan raha

ja sielun autuutta parempi täytetty maha

- sitä tietä pannaan tunkioin asiat kuntoon.

Ystävät, näin on ollut tunkion alusta asti:

jos joku on rikkonut raskaasti toista vastaan,

hän itse on ruvennut itselle tuomariksi

- ja vahvin kaikista muista on pappiskasti:

ne tunkion alusta tunnetaan murhaajiksi

ne rovioon pakanaparkoja paljon pisti

ja rukoili herraansa äänellä rastaan.

Mutta meikäläinen. Musta Hermanni sanoo,

meikäläinen on toista maata.

Niin pitkään kun tunkiolla on harakoita,

ei altis mieli turhaan kastetta janoo,

ei papit yksin sielun viuluille soita

- tarvitaan lisäksi hyviä runoilijoita

ja lisää sopivaa tunkiomaata...

----------------------------

Niin alkoi tunkion elämän uusi luku

ja ylpeili harakkasuku Hermannista.

Hän apuraha-anomuksensa vetämään pisti

ja toivorikkaana odotti koko harakkasuku:

Runon sarkoja kyntämään saadaan sosialisti!

Mutta kuinkas kävikään - pappi sen pyynnön listi:

nyt viikko on kulunut Hermannin hautajaisista.

Runo on julkaistu alun perin Kevätmainingit-lehden numerossa 22/1966.

Kritiikki

Kritiikki-lehti

Arkisto

Kritiikki II

Pääkirjoitus: Kritiikin maailmanaika

Sisällysluettelo: Kritiikki II

Avausruno: Timo K. Mukka: Musta Hermanni

Pilapiirros: Punainen Linna